Lapsuuteni muistoja. Tämä 1 litran maitokannu on 59 vuotta vanha. Isäni teki sen minulle, kun olin 1 vuotias. Onneksi kannu on säilynyt nämä vuodet, ettei ole muutoissakaan mennyt hukkaan. Isäni oli teknisen käsityön opettaja Rauman seminaarissa. Hän opetti puutöitä ,mutta vapaa - aikanaan poikkesi metallipuolelle tekemään minulle mm. kaikkea kivaa. 2-vuotiaana olin käynyt viereisessä kaupassa ostamassa "paitoa" tähän kannuun ja kaupan täti laittoi isosta tonkasta sellaisella mittakauhalla maitoa kannuun.  Maksuvälineenä minulla oli kaupanlappu. Kannu tuli suoraan mukaan hiekkalaatikolta.( Äiti oli maksanut maidon myöhemmin). Monet mustikat ja puolukat  metsästä on tähän kannuun kerätty. Minun lapset ja lastenlapset ovat usein halunneet omaksi tämän kannun, mutta silti se on vieläkin minulla. Tämä on minun lapsuuteni aarre ja tuo mukavia muistoja.   Se oli mukanani myös äidin kanssa yhdessä tehdyillä kauppareissuilla ja muistan, että kauppias pudotti siihen joskus karkkeja. Tuntui aivan juhlapäivältä kun sain siihen pienen irtosuklaapalan. Ei siis ihme, että olin usein äidin mukana kauppareissuilla!
 

Kannussa oli oikein nimeni.

Vähän on ruosteessa,mutta onhan kannu paljon mailmaa nähnyt.