Kun olin pikkutyttö isäni teki minulle tämän neulatyynyn ja sukan parsimiseen tarkoitetun parsinta tuen (45-vuotta sitten.) Nämä on minulle kallisarvoisia aarteita ja tuovat paljon muistoja. Muistan vielä puun tuoksun ja lakan "käryn" kun isä teki puutöitä. Isä Heikki opetti Seminaarissa teknisellä puolella puutöitä. Kävin monta kertaa viikossa isän työpaikalla katsomassa häntä, kun kävin koulua seminaarin vieressä. Se puun tuoksu, mikä tuli vastaan oven avattua oli niin mahtavaa ja jopa lakan hajustakin pidin. Isällä oli "makuja" laatikossa aina minulle. Jos menin klo 14 pääsin isän kanssa kanttiiniin limpsalle ja pullalle. Isällä oli silloin kahvitunti. Minusta tuli seminaarin"jussien" lemmikki. Kun olin 8 luokalla pääsin heidän kanssa laulamaan Radioon kauneimmat joululaulut. Lauloin korkeinta ääntä. Seminaarin musiikin lehtori pyysi minua mukaan laulukuoroon. Se oli kivaa, kun pääsi tunneita pois lauluharjoituksiin. No tälläiset asiat tuli mieleen, johtuen varmaan neulatyyny kilpailusta. On se joskus kiva herkistyä muisteloihin ja jakaa sen muiden kanssa.